Kellarin piano pelästyttää minut tänään pahanpäiväisesti. Otus meuhkaa kuin mielipuoli ja vaatii sisuksistani ulos sanoja, jotka ovat liian totta ja liian läsnä. Säveleni ovat tänään tavanomaistakin tavanomaisempia, ääneni särkynyttä marttyyrimössöä.
"Ota itseäsi niskasta kiinni, tyttö!", piano räksyttää.
Marisen vastaan ja muistutan roskapussista, jonka sisältö oli kaatua asfaltille matkatessani kaupan kautta sen luo. Olen nähnyt paljon vaivaa (noussut ylös, pukenut, kävellyt pihamaan läpi) tullakseni pitkästä aikaa tapaamaan sitä, ja siinä se kiittämätön nyt kiukuttelee. Minä kiukuttelen takaisin, enhän voi jäädä huonommaksi. Ärsyttävää, että se saa minusta niskalenkin. Se vastustaa typerää jollotustani ja minä nyyhkin lannistettuna, pursuilevana, äkämystyneenä.
Nyt riittää.
Jätän koskettimet alttiiksi kellarin kosteudelle, sammutan valot ja katoan pimeään käytävään.
-
Minä toisaalla
-
Kaunottaresta
-
Blogi-arkisto
-
Henkilötiedot
Kuperkeikkoja, tanssia, kohtaamisia. Teet kirjoitusta. Kjkien sekamelska.
-
Tagipilvi
